Edellä jo kerroin, kuinka Olga Orellin ja minun ystävyys syntyi ja miten se johti ajatukseen rukoushuoneen rakentamisesta. Tämän jälkeen asia jäi hautumaan minun päähäni, kunnes vissiin kolahti sieltä ulos, kun putosin taloni seinältä remonttia tehdessäni. Käsi kolmesta kohden poikki ja minä sairaalaan, jossa käsi kuvattiin, mutta päätä ei.
Pirjo,
joka nykyisin on siis vaimoni, oli silloin vielä ystäväni, jonka kanssa olimme
silloin tällöin yhteydessä. En muista kumpi soitti, mutta sen muistan, että
maatessani sairaalassa kysäisi Pirjo, mitä nyt aion tehdä. Kaipa olin
pyöritellyt tätä rukoushuonetta mielessäni niin, että vastasin lähes automaattisesti,
että kirkon aion rakentaa. En tiedä, mikä oli se automaatio, joka sai silloin
vielä Lappeenrannassa asuneen Pirjon vastaamaan: ”Siinä projektissa haluan olla
mukana.” Sen verran Pirjoa jo tunsin, että saatoin luottaa, että nyt meillä
olisi koossa tuo kolmikko, joka tarvittaisiin kannatusyhdistyksen
perustamiseen.
Kannatusyhdistyksen
perustajajäsenet olivat siis Olga, Pirjo ja minä. Minusta tehtiin yhdistyksen
puheenjohtaja ja Pirjo valittiin sihteeriksi. Tällä kokoonpanolla yhdistys sitten
rekisteröitiin marraskuussa vuonna 2010. Saman vuoden joulukuussa meidät Pirjon
kanssa vihittiin, ja kun Pirjo muutti Lappeenrannasta Kalajoelle 17.12., olikin
häntä ”vastassa” minun lisäkseni piispa Pantoleimon. Oli kai aika juhlallinen
vastaanotto. Ei nyt tainnut piispa ihan Pirjon takia tulla, mutta olisihan
tuokin ollut hyvä syy.
Kaikille
asiasta kiinnostuneille järjestettiin kokous 27.12., jossa oli lähes 30
osanottajaa, joista aika suuri joukko ulkomaalaislähtöisiä. Jo tuossa
tilaisuudessa havaittiin pientä erilaisuutta Suomen ja Venäjän kirkkojen
välillä. Nämä erilaisuudet eivät kuitenkaan vielä silloin hajottaneet
kantajoukkoa. Ehkä niiden vaikutus oli vähäisempi kuin puutteellisen
kielitaidon, joka jatkossa aiheutti monia väärinkäsityksiä. Tsasounan kannatusyhdistyksen
perustajat olivat kuitenkin vahvasti hankkeeseen sitoutuneita, ja kun
ulkopuolisiakin tahoja saatiin mukaan, eteni hanke yhä edelleen.
Takaiskuiltakaan ei toki vältytty, mutta kantajoukko ei hetkeäkään epäillyt
hankkeen toteutumista.
Hirsikurssista
tehtiin sopimus Arteman aikuiskoulutuksen kanssa. Arteman oli tarkoitus
rakentaa runko särkille suunnitellulle hirsirakennukselle, jonka materiaali oli
tarkoitus kerätä paikkakuntalaisilta metsänomistajilta.
Tammikuussa
2011 haettiin yhdistykselle rahankeräyslupa, ja keräystä varten saatiin
Osuuspankilta lippaita. Samanaikaisesti valmistuivat myös rakennuksen piirustusluonnokset,
joiden pohjana olivat karjalaiset tsasounat, hieman nykyaikaistettuna.
Rakennuspiirustukset luonnosten pojalta laati sitten insinööri Tapani Seppälä. Kaupunki
myönsi tontin Särkiltä, ja rakennusluvat hyväksyttiin keväällä 2012, mutta
ELY-keskuksen rahoituspäätökset venyivät aina saman vuoden syksyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti