MITEN SITTEN MENI - Ari kertoo

No ei se vielä silloinkaan mennyt aivan kuin vettä vaan. Kalajoen hiekkasärkät oli ja on matkailualuetta. Niinpä paikalliset byrokraatit keksivät, että eivät matkailijat tarvitse hengen ravintoa, vaan tontille rakentamisen edellytyksenä on käyttötarkoituksen muutoshakemus. No, turha on potkia tutkainta vastaan, joten muutos haettiin. Ei auttanut protestointikaan, vaikka rohkenin ihan julkisesti epäillä, että yhdellekään lentoasemalle ei ole haettu käyttötarkoituksen muutosta siitäkään huolimatta, että hyvin monilla on jonkinlainen kappeli. Rahaa ja aikaahan siihen meni, mutta kun oli päätetty rakentaa, niin päätöksessä pysyttiin.

  

Rahankeräykselle saatiin lupa ja pankilta lippaat. Mutta hitaasti kansan rahapussit aukeilivat. Muutaman viikon jälkeen keräyksestä luovuttiin, sillä melko pian kävi selväksi, että tähän hommaan olemme liian ujoja. Meistä ei yksinkertaisesti ollut rahan pyytäjiksi. Vain hieman paremmin onnistuimme puun keräyksessä, ja joiltakin paikallisilta saatiin tukkeja ihan kohtuullisesti, että alkuun päästiin.

Rahasta oli kuitenkin huutava puute, ja siinä suhteessa vaikutti aika synkältä. Oma Pajo -kuoro Petroskoista lupautui auttamaan konsertoimalla maksutta 2 – 3 kertaa tällä jossakin. Matka kuitenkin jäi kannatusyhdistyksen huoleksi. Niinhän siinä sitten kävi, että kuoron matka Petroskoista Kalajoelle ja takaisin maksoi enemmän kun konserttien tuotot, vaikka majoitukset onnistuimmekin järjestämään perheisiin. Kirpputoritoimintaa Ylivieskassa kokeiltiin myös, mutta hyvin pian osoittautui, että sekään ei oikein ollut hanskassa, joten muutaman viikon jälkeen siitä luovuttiin.

Kun puoli vuotta oli rahaa yritetty kerätä, oli tämän keräyksen saldo useita tuhansia pakkasen puolella. Vaimoni oli saanut perinnöksi kesämökin Saimaan rannalta, ja sen hän sitten myi. Kun rahat lainattiin kannatusyhdistykselle, päästiin sen verran alkuun, että ELY-keskukselle voitiin osoittaa omakustannusosuuden ehkä löytyvän. Niin päästiin rakentamisen alkuun lahjaksi saatujen tukkien, Pirjon lainaaman rahan ja talkootyön avulla. ELY-keskukseltakin saatiin monen mutkan kautta lopulta ennakkoa 14 000 €. Rahat riittivät vain perustukseen, mutta kun lahjatukit raahattiin rakennuspaikalle, ja Arteman kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti uskottiin rungon nousevan vuoden sisällä. Ratkaisevaa tälle uskolle oli, että Kalajoen luterilainen seurakunta ja eräs yksityinen suurlahjoittaja lahjoittivat puuttuvat puut.

 

Ihan vuoden sisällä ei noussut, sillä kyllä vaikeuksia riitti. Koulutuskeskus Arteman aloittama hirsikurssi kuoli syystä tai toisesta, joten lopulta jouduttiin kuitenkin päätymään ratkaisuun, että rakennuksen veistämiseen palkataan pari ammattitaitoista miestä. Se oli rakennuksen kallein vaihe ja rahat olivat jälleen kerran lopussa. Ilmeisesti paikallinen Osuuspankki ei oikein uskonut hankkeeseen, sillä yli 100% vakuudetkaan eivät riittäneet. Onneksi itselläni oli sen verran luottoa paikallisessa Nordean konttorissa, että tarvittava raha irtosi nimenomaan minulle. Luonnollisesti lainasin sen edelleen kannatusyhdistykselle, ja rakennustyö saattoi jatkua.  Mainittujen lainojen lisäksi lähes kaikki ”ylimääräinen” rahamme käytettiin hankkeeseen ja omilla rahoilla maksettiin jopa palkkojakin. Kuten jo aiemmin kerroin, myös palkkoja jouduttiin maksamaan, vaikka hyvin suuri osa työstä tehtiin kymmenien talkoolaisten voimin. 

 

Kalajoen ortodoksinen rukoushuone vihittiin käyttöönsä 26.6.2014. Vihkimisen suoritti piispa Arseni. Ensimmäisen kuukauden aikana siellä kävi yli 1000 henkeä. Tästä päätellen luultavaa on, että tämä ”Särkkien kaunein rakennus” tulee aikanaan myös maksettua.