torstai 14. tammikuuta 2016

Sana matkalle, KalajokiSeutu 14.1.2016



Rukoilen rauhaa

”Dona nobis pacem”, suomeksi ”Anne meille rauha” laulaa kansalaisopiston sekakuoro tsasounalla joululaulutilaisuudessa. Paitsi että melodia on kaunis, sen sisältö pysäyttää. Pysyykö meillä rauha? Maailma on täynnä väkivaltaa ja sotaa. Miljoonat ihmiset pakenevat omista maistaan sotaa ja väkivaltaa tälläkin hetkellä.

Me Suomessa emme halua tietää muiden sodista mitään. Katsomme televisiota ja toteamme: ”Ne siellä, voi voi.” Vaan kuinka on oman historiamme laita? Eipä ole kuin yksi sukupolvi siitä, kun karjalaiset pakenivat sotaa. Virallisen sanamuodon mukaan heidät evakuoitiin, mutta käytännössä he pakenivat sotaa. Mikä kansa lähtee huvikseen tutulta kotiseudultaan? Ei lähde, jos ei ole pakko.  


 ”Dona nobis pacem” on osa paavi Sergiuksen katoliseen messuun 600-luvulla tuomaa laulua Jumalan Karitsalle. Laulu pohjautuu syyrialaiseen lauluun. Näin tuo laulu on syntyperänsä takia entistäkin ajankohtaisempi.

Kalajoen sekakuoron ohjelmistoon kuului Eero Erkkilän säveltämä ja Mikko Himangan sanoittama laulu ”Mereen vaipuu aurinko”. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kuoron johtaja ilmoitti, että nyt lauletaan tästä laulusta kolmas säkeistö. Ja me lauloimme: ” Pieni maa on Suomenmaa, / heikko voima sen, / vaikka maamme paras oisi / tavoitteena jokaisen. / Siksi, Herra, hoida, kanna! / Ennen muuta rauha anna!”

Tätä rukoilen tänään.

Pirjo Keronen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti