Rukoilen rauhaa
”Dona nobis
pacem”, suomeksi ”Anne meille rauha” laulaa kansalaisopiston sekakuoro
tsasounalla joululaulutilaisuudessa. Paitsi että melodia on kaunis, sen sisältö
pysäyttää. Pysyykö meillä rauha? Maailma on täynnä väkivaltaa ja sotaa.
Miljoonat ihmiset pakenevat omista maistaan sotaa ja väkivaltaa tälläkin
hetkellä.
Me Suomessa
emme halua tietää muiden sodista mitään. Katsomme televisiota ja toteamme: ”Ne
siellä, voi voi.” Vaan kuinka on oman historiamme laita? Eipä ole kuin yksi
sukupolvi siitä, kun karjalaiset pakenivat sotaa. Virallisen sanamuodon mukaan
heidät evakuoitiin, mutta käytännössä he pakenivat sotaa. Mikä kansa lähtee
huvikseen tutulta kotiseudultaan? Ei lähde, jos ei ole pakko.
”Dona nobis
pacem” on osa paavi Sergiuksen katoliseen messuun 600-luvulla tuomaa laulua
Jumalan Karitsalle. Laulu pohjautuu syyrialaiseen lauluun. Näin tuo laulu on
syntyperänsä takia entistäkin ajankohtaisempi.
Kalajoen
sekakuoron ohjelmistoon kuului Eero Erkkilän säveltämä ja Mikko Himangan
sanoittama laulu ”Mereen vaipuu aurinko”. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kuoron
johtaja ilmoitti, että nyt lauletaan tästä laulusta kolmas säkeistö. Ja me lauloimme:
” Pieni maa on Suomenmaa, / heikko voima sen, / vaikka maamme paras oisi /
tavoitteena jokaisen. / Siksi, Herra, hoida, kanna! / Ennen muuta rauha anna!”
Tätä
rukoilen tänään.
Pirjo
Keronen